Mitä rakkaus on

Kun mietitään, mitä rakkaus on, on hyvä irtautua vallitsevista käsityksistä.  On myös pyrittävä välttämään epäsuoraa päättelyä eli sitä,  että ollaan jotakin mieltä, koska joku muu on tai on ollut jotakin mieltä.  On päästävä irti runoilijoiden ja taiteilijoiden kuvauksista rakkaudesta.  Elokuvat kuvailevat rakkautta.  Minkä kuvan ne antavat. Kun mies sanoo naiselle: "Rakastan sinua.  Teen mitä vain vuoksesi", kuvastaako se äärimmäistä rakkautta?  Eikö pikemminkin ole kyse ansaitsemisesta. Tai pelkästä omistamisen halusta.  Eikö kysymys ole siitä, että halutaan saada jotakin itselle.  Tai kun mies tunnustaa rakkautensa naiselle sanomalla: "En voi elää ilman sinua", eikö silloinkin ole kyse siitä, mikä minulle on hyvä ja mitä minä tarvitsen.  Hyvin usein rakkaus paljastuu pelkäksi itserakkaudeksi.   Kun nainen rakastaa lastaan, mitä hän silloin rakastaa.  Eikö hän silloinkin rakasta vain itseään, omaa jatkumoaan.  Kykeneekö ihminen muuhun, kuin itserakkauteen.  Eräässä tunnetussa näytelmässä nainen surmaa itsensä, koska löytää rakastettunsa kuolleena.  Väärä ymmärrys rakkaudesta johtaa näköalattomuuteen, se toivottomuuteen ja se vääriin valintoihin.

Evankelisluterilaisen kirkon väärä käsitys rakkaudesta on johtanut sen tekemään vääriä valintoja.   Apostoli Johannes sanoo kirjeessään, että "Jumala on rakkaus".  Kirkko on kääntänyt sen muotoon "rakkaus on jumala".  Tämä johtaa kirkon tekemään uusia vääriä valintoja.  Nainen rakasti niin syntymätöntä lastaan, että tappoi sen.  Hän ei halunnut antaa lapselle osaa siitä huomiosta, jota haluaa antaa miehelle, jonka kanssa on elänyt puoli vuotta. Näin hän suurta rakkauttaan julkisuudessa selitti.  Toinen nainen rakastaa niin koiraansa, että penetroi sen kanssa.  Tämä kaikkiko pitäisi hyväksyä, koska se tapahtuu rakkaudesta.  Voi kirkko, Jumalan perustama, mihin olet menossa.

On siis päästävä irti vallitsevasta käsityksestä rakkaudesta ja mentävä aivan alkuun.  Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, kaltaisekseen.  Hänen kaltaisenaan ihminen on kykenevä rakkauteen.  Mutta mitä se on, että ihminen sen mukaan toimisi.  Voiko tavoitella sitä, mitä ei tunne tai tiedä.  Jos vaikka tavoitteleekin, voiko lopputulos olla hyvä.  Eikö se ole kuin nuppineulan etsimistä pimeästä huoneesta.

Ihminen eli Jumalan hyvyyden ympäröimänä.  Oli vain yksi asia, jota ei saanut tehdä.  Haluttiinko tällä kielloilla testata rakkauden määrää.   Oliko kielto vain siksi, että haluttiin tehdä mahdolliseksi osoittaa kunnioitusta ja uskollisuutta.

No, siinä kävi huonosti.  Neuvonantajan opastamana ihminen päätti laajentaa tajuntaansa.  Hän halusi tietää enemmän, olla enemmän kuin Jumala.  Hän halusi verrata itseänsä Jumalaan, luojaansa.  Hän uhmasi Jumalan antamaa kieltoa ja tuli tuntemaan myös sen, mitä on paha.

Nyt ihminen on valinnan edessä.  Kun ihminen rakastaa, minkä valinnan hän tekee.  Valitseeko hän pahan vai hyvän.   Koska rakkaus on myönteinen käsite, on hänen valittava hyvä.  Rakkaus on siis hyvän valitsemista.  Rakkaus ei ole tekoja.  Rakkaus synnyttää hyvät teot. Rakkaus näkyy tekoina.  Rakkaus ei ole sama kuin myönteinen asenne.  Asennehan on tapa suhtautua.  Rakkaus on hetkessä tapahtuvaa tietoista hyvän valitsemista.

Nyt ehkä sovellat tätä niin, että miesten toisilleen tuottama seksuaalinen nautinto on rakkauden osoittamista.  Onhan se hyvän tekemistä toiselle.  Hyvä on kuitenkin häilyvä käsite.  Hyvä on yhtä yhdelle ja toista toiselle.  Hyvä riippuu omista kokemuksista ja omista arvoista.  Eräs rikas ja menestynyt mies tunsi, että kaikki ei kuitenkaan ole hyvin.  Hän meni Jeesuksen luo ja kysyi:  "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän".  Jeesus aloitti vastauksensa yllättävästi: "Miksi sanot minua hyväksi!  Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin".

Siinäpä se!  Vain Jumala on hyvä!  Kun tämä huomio lisätään rakkauden määritelmään, saadaan se muotoon: 'Rakkaus on Jumalan valitsemista'.  Minkä tahansa hyvän valitseminen ei ole rakkautta.  Rakkautta on vain sen hyvän valitseminen, mikä edustaa Jumalaa.  Tässä kohtaa avuksi tulee apostoli Paavalin kuvaus rakkaudesta (1. Kor. 13).  Siinä osoitetaan, mitä on se hyvä, jota Jumala meiltä odottaa.   Miesten ryhtyminen toisiinsa ei kuulu tähän hyvään.  Vanhassa testamentissa sen sanotaan olevan Jumalalle iljetys (3. Moos. 18:22,  3. Moos. 20:13) .  Meidän läpi elämämme kestävä haaste on löytää Jumalan hyvä ja elää siinä   Ja hyvästähän on tapana kiittää! 

Rakkauden vastakohta on viha.  Viha syntyy pahan valitsemisesta eli Jumalan hylkäämisestä. Ja sehän on syntiä!  Synti on Jumalasta välittämättä jättämistä eli Jumalan hylkäämistä.

Olkaamme siis Jumalalle uskollisia yrittäen valita se hyvä, joka hänelle kelpaa.