Turhaa
Paljon on merkitystä sillä, mihin suuntaan katsot. Kun ajat autoa, katsot eteenpäin. Jos katsot sivulle, olet kohta tien sivussa. Jos katsot taaksepäin, et näe, kuinka tie kaartuu. Elämässäkin katsotaan eteenpäin. Eletään toiveissa ja tavoitellaan päämääriä. Se voi olla vaikka maratonjuoksun voitto. Hyvin mieluisia tavoitteita ovat valta ja varallisuus. Jotkut katsovat elämässä taaksepäin. He muistelevat nuoruuttaan tai uransa kunnian hetkiä. Heiltä kuulet aina samat jutut uudestaan. Jotkut katsovat taaksepäin, koska ovat saaneet sieluunsa haavan ja se särkee. Anteeksianto ja unohdus eivät ole sitä hoitaneet. Miksi sitä pitää jatkuvasti raapia. Antaisit olla. Katso eteenpäin. Joskus vanhassa pettymyksessä on kiva lillua. Mutta se ei ole suotavaa. Sanotaan, että aika parantaa haavat. Se ei taida tehdä sitä yksinään. Itsekin pitää tahtoa ja tehdä oikeita päätöksiä niiden suhteen. Kun eksyy pahojen seuraan, tapahtuu pahoja asioita. Pyri siihen, mikä on kaunista ja hyvää, mikä on oikein ja kohtuullista. Ehkä niin voit välttää, että et saa sieluusi haavoja, jotka eivät jätä sinua vanhanakaan rauhaan. Turhaa ovat menneet. Jos niitä katselet, et näe, kuinka tiesi kaartuu. Turhaa on muistella ja olla katkera. Eräs aikamme runoilija vertasi katkeruutta kuuran kukkasiin ikkunassa. Se peittää meiltä näkyvyyden elämään.
Aikansa suuri ajattelija, joka eli tuhansia vuosia sitten, nautti vallasta ja yltäkylläisyydestä. Olihan hän kansansa hallitsija. Hyvä seura, älykkäät keskustelut, viini, laulu ja iloiset naiset eivät enää riittäneet. Kaikki tuntui turhalta, saman toistolla. Kun on paljon ikää, on enemmän menneisyyttä kuin tulevaisuutta. On kokenut paljon, eikä osaa enää mitään odottaa. Silloin saattaa tulla samoihin ajatuksiin, kuin tämä mies: Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta (Saar. 1). Vai vieläkö kerskut viineillä, kun lauluääni on mennyt ja naisetkaan eivät enää naura jutuillesi. Aiotko vielä etsiä itsellesi uuden auton, jota ihailla. Lapsen auto on sängyn alla. Nukke lojuu nurkassa. Huurteisen ikkunan edessä seisoo pieni lapsi. Hän on sulattanut sormellaan yhdestä kohtaa huurteen pois ja katsoo siitä hämärään iltaan. Hän ei välitä mistään muusta, sillä mielessä on vain yksi ajatus: joko äiti pian tulee. Näkyykö tiellä se, mitä sielusi on etsinyt, se, mitä kaivaten olet odottanut.
Kommentit
Lähetä kommentti