Voihan se niinkin olla

Elämän aikana on tilanteita, jotka jäävät pysyvästi mieleen.  Joskus sanotaan, että hänellä on vain muistot jäljellä tai että hän elää muistoissaan.  Mihinkä ne muistot oikein ihmisessä jäävät.  Jäävätkö ne aivoihin biologisina muutoksina. Muistan lapsuudestani erään havahtumisen.  Leikeimme jälleen kerran piilosta.  Yksi piti silmät kiinni ja laski kuuluvalla äänellä kymmeneen.  Me muut yritimme sinä aikana löytää sisältä hyvä piilopaikka.  Minä menin vanhempieni makuuhuoneeseen eli kulmakamariin.  Siellä oli ikkunan alla isän vankka kirjoituspöytä.  Sen kummallakin puolella oli laatikosto ja keskellä oli tilaa tuolia varten.  Menin pöydän alle ja huomasin, että en enää oikein mahdu sinne.  Olin pettynyt.  Jouduin kohtaamaan luopumisen tunteen.  Tämä ei ole enää minulle sopiva paikka. Tätä merkittävämpi muisto sijoittuu miehuuteen.  Olin ollut päivän ansiotyössä ja jatkoin päivän töitä puutarhassani.  Monet työt...

Eräs tunnettu vaikuttaja sanoi kerran: Köyhät teillä on aina keskuudessanne .  Minä olen siitä käyttänyt muotoa: Rikkaat teillä on aina keskuudessanne .  Tuota voisi laajentaa myös lahjakkaisiin ja lahjattomiin .  Niin me tänne maailmaan synnymme, valmiiksi eriarvoisina .  Toinen pystyy tekemään mitä haluaa, toinen ei saa edes arkeansa sujumaan. Kauan sitten eräs lahjakas ja liiketoimissaan rikastunut mies joutui tilanteeseen,  johon ei edes rahalla saanut ratkaisua. Hän arveli, että ilmanalan vaihdos voisi tuoda avun tukalaan oloon.  Ongelman muodosti lukuisat liiketoimet ja omaisuus.  Siihen aikaan ei vielä ollut autoja ja puhelimia.  Yhteyden pitäminen oli hankalaa ja hidasta.  Niinpä hän päätti jättää kaiken luotettavien miesten käsiin.  Riskin pienentämiseksi hän päätti valita kolme miestä, joille siirtäisi vastuun.  Ja pienentääkseen edelleen riskiä, hän päätti jakaa vastuuta sen mukaan, kuin arveli kullakin olevan kyvykkyyks...

 Olet ehkä joskus verrannut itseäsi muihin.  Onko alkanut tuntua lahjattomalta?  Joskus tuntee itsensä vähäiseksi.  No, kun muutenkin on pieni laihiainen, jolla ei ole edes miehen ääntä.  Jos seurassa yrittää jotakin sanoa, ei sitä juuri kukaan huomaa.  Pitää vain pitää hienot ajatukset omana tietona, omassa päässä pyörimässä.  Siellä ne sitten törmäilevät toisiinsa ja synnyttävät kummastuksia. Oletko huomannut, kun kuljet kaupungilla, että talon seinään on tullut hieno kuva.  Olen niitä ihastellen katsellut.  Kuinka kuunaan kukaan kykenee tekemään noin ison kuvan niin, että siinä on kaikki mittasuhteet aivan oikein ja kaikki väritkin ovat ihan kohdallaan.  Ihmeellistä, joku on selvästi lahjakas. Pienenä poikana jouduin äidinkielen oppitunneilla kirjoittamaan aineita eli laatimaan pieniä kirjoitelmia.  Kerran aineita palauttaessaan opettaja sanoi, että minun aineeni alkavat aina sanoilla "Oli synkkä ja myrskyinen yö".   No...

  Johonkin sen ajattelunkin pitää perustua Kaikki tekevät elämässään päätöksiä. Useimmiten ne ovat pieniä ja arkipäiväisiä. Päätetään siitä, mitä tänään laitetaan ruoaksi.  Tai päätetään olla menemättä ulos kävelylle, koska laiskottaa.  Voidaan myös joutua tilanteisiin, joissa päätetään isoista asioista.  Nykyään raskaaksi tullut nainen joutuu päättämään elämästä ja kuolemasta.  Rakastunut joutuu päättämään, voiko sitoutua ja haluaako sitoutua koko elämänsä ajaksi.  Työ voi tulla niin raskaaksi tai työolosuhteet niin vaikeiksi, että täytyy tehdä päätös työsuhteen jatkamisesta. Kaikki nämä päätökset tehdään jollakin perusteella.  Perusteena on itse hankittu tai muualta saatu tieto.  Tietoa kerääntyy eletyn elämän aikana tehdyistä havainnoista ja saaduista kokemuksista.  Päätökset voidaan tehdä harkitusti tietoon ja kokemukseen perustuen.  Ne voidaan tehdä myös hätäisesti tunteen,  vaiston, oletuksen tai jonkun toisen mielipiteen peru...